Kirjoittaminen uudentuu, kieli köyhtyy

Suomi on sivistysmaa ja suomen kieli on sivistyskieli tai oli sitä ainakin vielä jokin aika sitten. Nyt kuitenkin on alkanut huolettaa erilaisten julkisuuden henkilöiden ja jopa puheen ammattilaisten omaksuma huolittelematon ja suorastaan tökerö puhetapa, jota kansa tietenkin jäljittelee seurauksena kielen köyhtyminen ja turmeltuminen. Kouluissamme käynnistyvä kirjoitustavan uudistus ei sekään näytä ongelmattomalta.

Monien vaikuttajien puhekieli vilisee kaikenlaisia vieraskantaisia ja usein jopa väärin tulkittuja ilmauksia erityisesti ruotsin ja englannin kielistä lainattuina. Toisaalta ei uskalleta käyttää suomen kielelle ominaisia ilmeikkäitä ilmauksia. Rakas äidinkielemme näyttää olevan pahasti vääristymässä myös rakenteellisesti, eivätkä edes kielenhuoltajat ole millänsäkään.

Kielenpilaajat

Monet kielenpilaajat ovat vaikutusvaltaisia kansalaisia, jotka ovat juurensa kätkeäkseen luopuneet aikaisemmin omaksumastaan "maatiaisesta" suomen kielestään jonkin muka hienomman hyväksi jäljittelemällä enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä Helsingin seudun puhetapaa. Useat ovat jo toisen tai kolmannen polven pääkaupunkiseutulaisia, joten muunlaista mallia ei edes ole, eikä kielen virheellisyyksiä havaita. Matkustelun yleistyessä kyllä helposti naureskellaan vaikkapa etelälontoolaisen "mennään bussilla"-puhetavan omaksuneiden kielenkäytölle, vaikka oma puhe saattaa olla lähes käsittämätöntä. Enkä tarkoita nyt vierasta kieltä vaan omaa äidinkieltä.

Aikaisemmin meille kaikille oli helppoa valita kulloinkin tarvittava verbimuoto monista tarjolla olevista tarvitsematta edes olla tietoinen mistään kieliopista; tarvittaessa alettiin tehdä, ryhdyttiin tekemään tai sitten vain ruvettiin hommiin. Nyt liian monet alkavat tekemään, ja se harmittaa ja ottaa korvan lisäksi myös päähän.

Joko passiivi tai sitten ei

Eräissä kielissä käytetään itsestä puhuttaessa passiivi-ilmauksia ja monikon ensimmäistä persoonaa, jotta vältyttäisiin itsensä korostamisen vaikutelmalta, vastaavasti kuin meillä eräät jaksavat puhua aina vain allekirjoittaneesta. Tätä ei pitäisi jäljitellä, eikä mainosväen kielenkäyttöä tyyliin "hei me lennetään"; ei ainakaan niin, että se tulee yleiseksi tavaksi niin kuin nyt näyttää olevan käymässä.

Passiivisten ilmausten käyttö tyyliin "aletaan tehdä" on paikallaan ja myös kielemme mukaista. Siinä vain tekijä jää tuntemattomaksi. Tätä puutetta ei pitäisi yrittää korjata lisäämällä passiiviseen lauseeseen aktiivilauseen subjekti.

Verbimuodon valintaan lisää huomiota

Lauseen, "nyt me aletaan tekemään jotakin oikein kivaa", pitäisi aiheuttaa vähintäänkin kylmiä väristyksiä. Oikeampi muoto, "nyt me alamme tehdä jotakin oikein kivaa", ohjaa kuulijaansa oikeanlaisen suomen kielen käyttäjäksi, eikä ole lainkaan vaikeampi kuin varsin yleisesti viljelty virheellinen muoto.

Vaikka puhutun kielen ilmaukset toki saavat olla lennokkaampia ja irtonaisempia kuin kirjoitetussa asiakielessä, edellä mainittuja virheellisyyksiä kannattaa opetella välttämään. Tosin kielitoimistossakin jo lipsutaan.

Hyvä käyttökieli

Suomen kieli on yksi maailman helpoimmin äännettävistä ja sen kirjaimisto on yksinkertainen. Jokaiselle äänteelle on oma merkki, joten kirjoittaminenkin on varsin helppoa. Pari vaatimatonta poikkeusta toki löytyy. Lähes jokainen lukutaitoinen tunnistaa kaikki kielessä olevat kirjaimet tai ainakin näin luulisi.

Uudet tyyppikirjaimet

Julkisuudessa on esitelty Opetushallituksen uudet tyyppikirjaimet, joista sinänsä saatetaan olla monta mieltä. Minua kuitenkin eniten ihmetyttää se, että merkistö on jätetty edelleenkin vajavaiseksi. Joukosta puuttuu mm. š (suhu-s), joka kuuluu suomen kieleen. Selitykseksi ei riitä, että vierasperäiset sanat, jotka sisältävät suhu-s:n, voidaan useimmiten korvata suhu-s:ttömällä muodolla ja poikkeuksena on sana šakki, jota ei voida korvata sakki-sanalla, koska se tarkoittaa muuta, esim. šakkia pelaavaa joukkiota. Nykyisin yleinen tapa korvata š sh:lla (jäänne mekaanisten kirjoituskonei- den ajalta) on kielen vastainen ja korjattava. Ei siis pidä kirjoittaa shekki, vaan šekki, myös "sekki" menettelee hätätilassa. Joltinen sibilanttien hallinta on tärkeätä myös kansainvälisessä kielenkäytössä, kuten vierasperäisten nimien yhteydessä.

Jukka Pyykönen, Tampere

P.S. Kehitystäkin on havaittavissa

  [ MIELIPITEET ]  Seuraava


www.jap-publisher.fi v. 2002 - 2017 © Oy JAP-Publisher Ltd
Finland