5.2.8 KONSONANTTIEN VAIHTELU (ünsüz benzeşmesi)

Alkuperäisissä turkin kielen sanoissa eivät sellaiset soinnilliset konsonantit, kuin b, c, d tai g, koskaan esiinny sanan viimeisenä kirjaimena. Tähän on sopeutettu myös monet kieleen tulleet lainasanat korvaamalla edellä mainitut soinnilliset konsonantit niiden soinnittomilla vastineilla.

Esim. sana "kirja" on alkuperäisessä arabikielisessä muodossa kitab (jälkimmäinen tavu ääntyy pitkänä) ja turkin kieleen vakiintuneena kitap, jossa molemmat tavut ovat lyhkäisiä. Vastaavasti arabikielinen nimi Ahmed on saanut tukinkielisen vastineen Ahmet.

Toisaalta, kun soinnittomaan konsonanttiin ( p, ç, t tai k) päättyvään sanaan liitetään vokaalialkuinen taivutuspääte, esim. omistusliite tai verbin taivutuspääte, muuttuu soinniton konsonantti soinnilliseksi ( b, c, d tai ğ). Tapahtuu soinnittoman konsonantin soinnillistuminen vokaaliin liitettäessä, "yumuşama". Lisää kirjasta

paluu